Helsingin Sanomissa oli 30.4. Joonas Turusen kirjoittama artikkeli “Suomi avustaa Italiaa koronapandemian vuoksi 400 000 eurolla”, joka kertoo otsikon mukaisesti, että Suomi aikoo tukea koronan runtelemaa Italiaa taloudellisesti. Ajatus Italian tukemisesta lähti aluilleen ulkoministeriön esityksestä ja nyt hallitus on päättänyt hyväksyä ja toimeenpanna sen. Tukisumma on tarkoitus välittää Punaisen Ristin kautta. Raha-avun taustalla on EU-maiden välinen pelastuspalvelumekanismi, jolla on tarkoitus taata euromaiden selviäminen vaikeiden aikojen yli.  

Koska raha ei kasva puissa, eikä kyseistä avustusta ole varsinaisesti budjetoitu, nyhdetään avustussumma muihin kulueriin varatuista määrärahoista. Tällä kertaa sijaiskärsijäksi joutuivat kehitysmaille osoitetut humanitaarisen avun määrärahat. Tosin Suomen toiminta tilanteessa on täysin ymmärrettävää, sillä kyse on ennen kaikkea poikkeuksellisesta koko maailmaa horjuttavasta tilanteesta, jolloin EU-maat tukevat toisiaan yli EU:n ulkopuolisten valtioiden. Italia on myös yksi Euroopan merkittävimmistä talousmahdeista, eikä sen haluta missään nimessä lipsahtavan katastrofaalisen talouskriisin partaalle. 

Erikoista Suomen lahjoituksessa on kuitenkin sen ydin, eli lahjoitettava summa. 400 000 euroa on lukuna jopa Suomen mittakaavassa pelkkä hiekanjyvä Saharassa. Artikkelissa raha-avun motiiviksi kerrotaan “EU:n yhtenäisyyden tukeminen” ja “Suomen solidaarisen kuvan vahvistaminen jäsenmaana”. Ajatus on kaunis ja aatteet kuulostavat jaloilta, mutta jokin on silti pielessä. Jos Suomi todella haluaa pönkittää imagoaan EU:n ja Italian silmissä, olisi syytä lahjoittaa edes seitsennumeroinen summa. 400 000 euron lahjoitus tuo mieleen lähinnä halvan yrityksen hyötyä Italian ahdingosta statuksellisesti. 

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006493485.html

Helsingin Sanomien uutinen “EKP:n rahoitus voisi avata EU:lle tien umpikujasta” (6.5.2020) kertoo siitä, voiko EKP auttaa euromaita pois taloudellisesta ahdingosta. Maailmassa vallitseva koronavirus on vaikuttanut Eurooppaan ja sen rahatilanteeseen huomattavasti. Monet valtiot ovat pulassa ja huolissaan siitä, miten pystyvät kattamaan koronaviruksesta aiheutuneet suorat ja epäsuorat kustannukset. Euromaiden sekä koko EU:n valtioiden välillä on ollut jo koko historiansa ajan haasteita, ja koronaviruspandemia on jälleen kiristänyt euromaiden välejä.  

   Euromaiden välejä on tulehduttanut se, että yhdeksän euromaata on vaatinut koronaviruskriisin tehokkaan hoitamisen rahoittamiseksi euromaiden yhteisen velan ottamista niin sanottujen koronabondien muodossa. Pohjoiset jäsenmaat, mukaan lukien Suomi ovat vastustaneet yhteisvastuullisen velan ottamista. Olen Suomen kanssa samoilla linjoilla. Mielestäni ei ole järkeä ottaa velkaa muilta markkinoilta. Olisi paljon järkevämpää ottaa lainaa omalta keskuspankilta, jolloin valtioiden velkataakka ei kasvaisi sietämättömäksi. EKP:n edellinen pääjohtaja Mario Draghi totesi, ettei keskuspankilta voi loppua raha kesken.  

   Euroopan unionin perussopimukset kuitenkin kieltävät eurojärjestelmän keskuspankkeja lainaamasta rahaa suoraan valtioille. Silti yli vuosikymmenen takaisesta finanssikriisistä asti valtiot ovat kiertoteitse velkaantuneet markkinoiden sijaan osittain omille keskuspankeilleen. Taloustieteilijä Paul De Grauwe on todennut, että EKP:lle pitäisi antaa mahdollisuus lainata valtioille rahaa myös kierrättämättä velkakirjoja avoimien markkinoiden kautta. Olen samaa mieltä tästä, sillä EKP:n antamien lainojen avulla koronakriisistä voitaisiin selvitä vähemmillä ongelmilla. Valtiot sekä kansalaiset hyötyisivät siitä paljon ja taloudellinen huoli vähentyisi.  

    Pelätään kuitenkin, että keskuspankkien tarjoama rahoitus johtaa hallitsemattomaan inflaatioon. En kuitenkaan usko, että olisi mitään aihetta inflaation pelkoon, koska keskuspankki kuitenkin luo uutta rahaa hyödykkeiden ja palveluiden ylläpitoon. Esimerkiksi Kanada käytti keskuspankkirahoitusta vuosina 1935-1975 onnistuneesti ilman huomattavaa inflaatiota. Pitäisi siis olla luottavainen keskuspankkirahoitusta kohtaan, koska se on onnistunut muuallakin maailmassa. Uskon myös, että hyödyt ovat riskejä suuremmat, jos EKP lainaisi rahaa euromaille. Toivon, että euromaat pääsevät pian sopuun koronaviruskriisin aiheuttamista toimista, ettei euromaat tai koko EU hajoa. Jos tästä selvitään, uskon, että jatkossa EU on vahvempi ja parempi kuin on koskaan aiemmin ollut.  

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006497420.html